|
||
 |
||
|
|
Näyttelytiedot
”Haluan olla veitsenterällä” ”Olen kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista”, toteaa taidemaalari Juha Hälikkä, ”mutta en kuitenkaan halua sanoa asioita banaalisti.” Toki banaalikin tulee mukaan Hälikän maalauksiin mutta ei yhteiskunnallisten väitelauseiden yksioikoisuutena vaan kulloisenkin teoksen teemaan liittyvinä aihelmina, jotka tuottavat merkityssisältöjä ja niiden kudoksia. Hälikkä on kiinnostunut yhtä lailla populaarikulttuurin kuvastosta kuin maalaustaiteen historiasta koko kirjossaan. Hän saattaa saada virikkeitä naistenlehtien mainoksista, joissa ”porvarihanikka on väännetty loppuun saakka”, Caravaggion klassisesta maalauksesta tai kiiltävästä koneenosasta. Hän sämplää kuvia mutta ei tee kollaasia ajastamme vaan rakentaa pikemminkin syvemmälle ulottuvia ja moniulotteisempia merkityskenttiä, jotka saavat yhtenäisen asunsa maalaustaiteen kautta. Hälikän teoksen teemana saattaa olla valta, väkivalta tai omistaminen, mutta hän ei koskaan unohda sitä, että maalaus on myös maalaus. Hän onkin yhtä lailla kiinnostunut pinnasta ja syvyydestä. Katson hänen kanssaan erästä maalausta, jossa miehellä on keltainen paita. ”Se on paita, mutta samalla se on myös värikenttä”, hän toteaa – ehkä hieman ylpeänäkin onnistumisestaan. Hälikkä maalaa isoja kankaita, mikä tuottaa värimaalarille myös ison haasteen. ”Pidän tilanteesta, jossa olen koko ajan veitsenterällä.” Kun Guccin koru kiiltää ja hohtaa, pitää sen kiiltää ja hohtaa myös maalauksessa. Figuratiivisen maalarin tulee myös kyetä tuottamaan illuusioita. Itse teema voi kuitenkin olla illuusioton ja raadollinen. Näiden ääripäiden luonteva yhdistäminen vaatii sekä tarkan katseen että maalarin ammattitaidon. Tässä vuorovaikutuksessa Hälikkä jatkaa kilvoitteluaan.
Otso Kantokorpi
|
||
